Saana Rossi

Teemat

Kaunis ja kestävä Helsinki

Jokainen helsinkiläinen ansaitsee kauniin ja vehreän asuinympäristön, jota rakennetaan ja korjataan ympäristöystävällisesti.

Kaunis on kestävää! Panostetaan rakentamisen laatuun, ja tehdään uusista taloista ja asuinalueista sellaisia, joita voimme ylpeänä vaalia vielä sadan vuoden kuluttua. Helsinki tarvitsee lisää kunnianhimoa ilmastotekoihin. Rakennusala ja erityisesti teräsbetonirakentaminen tuottavat valtavan määrän päästöjä, joiden vähentämiseksi tarvitsemme nopeasti konkreettisia toimenpiteitä. Korjataan olemassaolevia rakennuksia purkamisen sijaan, lisätään puurakentamista, tehdään parempaa kävely-ympäristöä ja lisää kaupunkivihreää!

Helsingin monipuolinen lähiluonto on valtavan tärkeää niin ihmisten kuin eläinten ja ekosysteemien hyvinvoinnin kannalta. Teen väitöskirjaa projektissa, jossa tutkitaan lähiviheralueiden ja kaupunkiympäristön lähipalveluiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, ja olen entistä enemmän vakuuttunut, että myös keskustassa ja kantakaupungissa tarvitaan lisää vihreää. Luonto ja puistot antavat kaupungissa paikan hengähtää, viilentävät ympäristöä kesähelteillä ja imevät hulevesiä sadesäällä, tarjoavat mahdollisuuksia leikkiin ja oleskeluun, ja ovat yleisesti pidetyimpiä ja puolustetuimpia osia kaupunkia. Vaalitaan kaupunkiluontoa ja tuodaan lisää vehreyttä kaupunkiin!

Yhdenvertainen ja saavutettava Helsinki

Helsingin kaupunkiympäristön ja palveluiden tulee olla esteettömiä, saavutettavia ja turvallisia kaikille kaupunkilaisille. Toimivassa kaupungissa liikkuminen onnistuu vaivattomasti ja turvallisesti pyörätuolilla ja polkupyörällä, lastenrattaiden ja matkalaukun kanssa, kesällä ja talvella. Saavutettavuutta pitää parantaa fyysisen kaupungin lisäksi erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa, ja kaupungin verkkopalveluissa. Esimerkiksi mielenterveyspalveluiden piiriin pääseminen on aivan liian vaikeaa, ja hoitoketjun katkeamisen ja tyhjän päälle jäämisen riski on valtava varsinkin vaikeimmassa tilanteessa oleville. Tähän pitää saada muutos.

Kaupunginosien kehittämisen tulee pohjautua alueiden olemassa oleviin vahvuuksiin, yhteisöihin ja identiteettiin. Helsinkiin kuuluu erilaisia, omaleimaisia alueita, joilla on eritasoisia haasteita ja kehittämisen tarpeita, ja niitä ei voi ratkaista samalla muotilla. Kaupunkilaisten toiminnalle ja tapahtumille tulee tarjota tukea esimerkiksi mahdollistamalla tilojen ja yhteisten alueiden käyttö joustavasti. Alueiden identiteetin kehittymistä kaupunkilaislähtöisesti tulee edistää ottamalla asukkaat ja toimijat mukaan suunnitteluun, ja kehityshankkeiden yhteydessä pitää pyrkiä varmistamaan, etteivät nykyiset toimijat ja yhteisöt joudu muuttamaan pois kehityksen tuoman hinnannousun myötä.

Alueiden tasa-arvoa tulee kehittää varmistamalla että resurssit jakautuvat reilusti ja ehkäisevät esimerkiksi koulujen eriytymistä. Helsinki on 1990-luvulla ollut edelläkävijä segregaation eli asuinalueiden eriytymisen ja vähävaraisempien syrjäyttämisen torjunnassa. Samat toimenpiteet toimisivat edelleen, kunhan kunnianhimoisia tavoitteita esimerkiksi vapaarahoitteisen ja julkisin varoin tuetun asuntotuotannon keskinäisestä suhteesta toteutetaan myös täydennysrakentamisessa eikä pelkästää uusilla alueilla. Esimerkiksi koulujen ja lasten oppimistulosten eriytymistä tulee jatkossakin ehkäistä suuntaamalla lisäresursseja kouluihin, joissa haasteita on eniten.

Avoin ja osallistuva päätöksenteko

Kaupunkilaisilla tulee olla mahdollisuus seurata poliittista valmistelua nykyistä avoimemmin, ja pystyä aidosti vaikuttamaan elinympäristöönsä. Kaupunkisuunnittelu on luonteeltaan lähinnä lukemattomien eri toimijoiden välisten ristiriitojen ratkaisemista ja yhteisen elinympäristön jakamista ja kehittämistä reilusti ja kestävästi. Helsingin tulee suhtautua suunnitteluun kuuluviin, ahtaan kaupunkitilan jakamiseen liittyviin eturistiriitoihin avoimemmin ja kriittisemmin. Nyt valmistelussa tehdään suljettujen ovien takana valtava määrä päätöksiä ennen kuin esimerkiksi kaavaratkaisuja tuodaan poliittiseen päätöksentekoon. Virkahenkilöillä pitäisi olla mahdollisuus kertoa valmistelussa olevista, vielä keskeneräisistä asioista, jotta niin luottamushenkilöt kuin kaupunkilaiset voisivat arvioida useita vaihtoehtoja vain yhden, pitkälle valmistellun suunnitelman sijaan. Kaupunkiorganisaation tulee altistaa itsensä aidolle keskustelulle ja tehdä ristiriidat ja priorisoinnit näkyväksi, jotta päätöksenteko voi olla läpinäkyvää ja aidosti demokraattista.

Asukkaiden vaikuttamiseen tulee varata enemmän resursseja, ja ennen kaikkea suunnittelun vuorovaikutukseen pitää lisätä avoimuutta ja rehellisyyttä - mitä päätöksiä valmistelun aikana on tehty, miten vuorovaikutuksen kautta tulleet näkemykset on otettu huomioon? Niin asukkaille kuin luottamushenkilöille pitää kertoa, miksi tiettyjä näkemyksiä ei ole huomioitu suunnittelun lopputuloksessa, ja minkälaisia priorisointeja suunnittelussa on tehty.

Saana Rossi

Saana Rossi

Olen Saana, vihreä varavaltuutettu, arkkitehti ja tutkija Lauttasaaresta.

Tutustu Saanaan